Skilla on ensimmäinen oma koirani ja vasta 9 kuukautta vanha. Hän ei pahemmin sylissä viihdy paitsi silloin kun saa itse siihen halutessaan tulla. Turkkia ei voi kuvata oikein muulla sanalla kuin runsas. En yleensäkään ymmärrä miten noin pieneen koiraan voi mahtua niin paljon karvaa. Ja kun ikää on vielä näin vähän niin turkin määrä vain lisääntyy kokoajan. Skilla ei hauku juuri lainkaan, joskus voi mennä viikkokin ilman yhtään haukahdusta. Onneksi, kerrostalossa kun asutaan.
Skilla tahtoisi olla kaikkien kaveri ja mieluiten myös pusuttelisi jokaisen vastaantulijan kanssa. Lipsukieli on myös oikea linssilude, joskus kun kaivan kameran esiin tuntuu että Skilla oikein poseeraa. Skillan kanssa on tarkoitus jatkaa näyttelyissä käymistä. Agility kokeiltiin, mutta havaitsin ettei se oikein ehkä ollut juuri tämän koiran juttu.
Bellis on perheen vauva, vasta 10 viikkoinen kakara. Bellis tuli Skillan seuraksi ja on pärjännyt hienosti tulostaan asti. Minun sydämeni sulattaminen onnistui jo ensimmäisenä päivänä. Jos Skilla on rohkea niin Bellis on sitten jo varmaan uhkarohkea. Oikea sylikoira tässä on kyllä muodostumassa, koska tyttönen viihtyisi sylissä enemmän kuin jaksaisin pitääkään. Sylissä pureskelee puruluutansa nytkin. Luonne ei voisi oikeastaan olla parempi.
Belliksestä ei tietysti vielä oikein näe että tuleeko tästä näyttelykoiraa vai ei, mutta varmuuden vuoksi aion kuitenkin näyttelykoulutuksen antaa ja pentunäyttelyihin suunnataan kunhan rokotukset ovat kunnossa. Jos näyttelyissä käymistä ei sitten jatketa niin kokeillaan varmaan tottista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti