Näyttelystä päivää

Sunnuntaina siis kävimme Skillan kanssa koiranäyttelyssä. Päivä oli aurinkoinen, ihana ja onnistunut. Skilla käyttäytyi hienosti, mutta valitettavasti tuomari ei tällä kertaa nähnyt miten hieno Skilla on. Vaikka arvio oli hyvä, niin mielestäni Skilla on kyllä paljon paremman ansainnut. Olen kyllä tässä asiassa äärettömän puolueellinen arvioija, myönnetään. Saa nähdä jos seuraavalla kerralla onnistuisi paremmin. Soittelin myös kasvattajalle, joka hänkin totesi, että ei kaikkia tuomareita voi aina miellyttää, eikä tarvitsekaan. Kuulema Skilla kuitenkin hänenkin mielestään on niin hieno, että ei pidä yhdestä vähän heikommasta arviosta välittää. Lähdemme siis miettimään seuraavaa näyttelyä ja jatkamme tietenkin myös näyttelykurssilla. Kurssi on selkeästi auttanut. Skilla jaksoi seistä hienosti paikallaan jo koko arvioinnin ajan. Tärkeintä kuitenkin on se, että meillä molemmilla oli hauskaa. En olisi ikinä ennen kuin aloin käymään koiranäyttelyissä arvannut, että koira voi oikeasti niin paljon nauttia esiintymisestä ja kouluttamisesta.

Oli kiva kun mukana oli koppa, niin Skilla pääsi sinne välillä lepäilemään. Ongelmia meinasi tulla sen kanssa että Skilla olisi mielellään vähän pyöriskellyt leikatulla nurmellakin. Jouduin estämään, koska valkea turkki olisi helposti alkanut vihertämään. Luulen, ettei vihreä koira olisi ainakaan lisää pisteitä saanut.

Kotona meitä odotti Bellis, joka oli yllätyksekseni varsin rauhallinen. Mitään ei löytynyt tuhottuna. Maanantaina jouduin jättämään Belliksen taas yksin, kun lähdin Skillan kanssa illalla kurssille. Pikku neiti tuntui jäävän ihan ilman minkäänlaista draamaa yksin. Normaalisti Belliksellä on aina ollut Skilla seurana, niin olen vähän jännittänyt kuinka yksinolo ilman toista koiraa luonnistuu, mutta taisin pelätä  ihan turhaan.

;)

Hyvää äitienpäivää!

Tässä kukka omalle ihanalle ja rakkaalle äidilleni.

Minun ja Skillan äitienpäivä menee koiranäyttelyssä. Jännitän jo valmiiksi kuinka Skillalla sujuu. Näyttely pidetään ulkona, mutta ainakin vielä säätiedotukset näyttävät siltä, että en joudu esittelemään Skillaa vesisateessa. Lienee turha sanoa että Skilla on huomattavasti enemmän edukseen kuivana kuin märkänä. Skillan turkki on parissa vuodessa kasvanut todella todella hienoksi.

Tältä näyttää Skillan ja Belliksen oma "kaksio". Olen siis tehnyt tämän äidin vanhasta hylly/laatikostosta. Poistin laatikot ja hyllyt. Yhden hyllyn jätin väliseinäksi ja käänsin kaapin kyljelleen. Hioin laatikoston kulmia ja pintaa muutenkin. Aluksi laatikosto oli valkea,  mutta maalasin sen epätasaisen ruskeaksi ja sitten vielä lakkasin sen. Ostin koirille pehmikkeeksi Ikeasta istuintyynyt, joista vain poistin kiinnikkeet, joilla tyynyt olisi tarkoitus kiinnittää tuoliin. Mielestäni kaksiosta tuli aika hyvä ja koiratkin ovat tuntuneet pitävän siitä kovasti, tai ainakin se on todella paljon käytössä.

Täällä taas!

En ole pitkään aikaan kirjoitellut mitään. Olin onnellisesti jo unohtanut koko blogin, kunnes poikaystäväni äidin kanssa tuli asiasta puhetta. Hän sanoi että olisi kiva jos jokus kirjoittaisin taas. Skilla ja Bellis ovat molemmat muuttuneet paljon edellisen tekstin jälkeen. Naureskelin kun luin kirjoittaneeni, ettei Skilla ole sylikoira. Nykyisin neiti ei muuta tekisikään kuin olisi sylissä.

Laitan muutamia kuvia tältä keväältä. Seuraavat kuvat on otettu 23.3

Ja tasapuolisuuden nimissä täytyyhän pienemmästäkin neidistä olla kuvia samalta ulkoilulta. Belliksestä otetut kuvat esittävät yleensä aina villiä juoksemista, joten päätin kaapata pikku otuksen hetkiksi syliin, jotta joskus näkisi kuvassa muutakin kuin vain ympäriinsä viuhkavan karvakasan. Toisaalta Belliksen luonne tulee hyvin esiin tuossa ensimmäisessä kuvassa.

Viime syksynä kävimme koirien kanssa yhden kerran pienellä päivävaelluksella ja kerran kahden päivän vaelluksella. Nuuksiossa olimme yötä teltassa, mutta silloin syksy oli jo niin pitkällä, että alkoi olla varsin kylmä. Reissun aikana sattui vielä satamaankin. Onneksi sentään olimme kaikki varustautuneet sadevaatteilla. Skilla jaksoi tosi hienosti jatkaa matkaa vielä seuraavanakin päivänä. Bellis kuitenkin uuvahti kesken, jonka vuoksi aamulla suunnistimme varsin suoraan kotia kohti. Bellis saikin kulkea loppumatkan sylissä. Onneksi B ei paina juuri mitään!

Vaikka illalla Skilla olikin vähän vähemmän edustava, niin aamulla tilalla oli yhtä ihanuutta. Yön aikana neiti oli puhdistanut itsensä pehmoiseksi karvapalloksi ja tuhisi tyytyväisenä lämpimässä makuupussissa. Tuntui ihan julmalta herättää pieni tuhisija jatkamaan matkaa. Makuupussista ei näkynyt kuin pelkkä päälaki.

Ei uskoisi että koirat voivat olla näin siistejä. Itsellä olo oli jo tosi räjähtänyt retken seuraavana päivänä. Koirilla taas turkki hohti valkoisena, kuten seuraavista kuvistakin huomaa. Molemmat ovat siis otettu aamulla ennen kuin lähdimme kotiin.

Vähän aiemmin syksyllä kävimme päiväretkellä Torronsuolla. Retki oli tosi onnistunut, vaikka olikin vähän kurjaa, että pienen pätkää reitistämme jouduimme kulkemaan autotien viertä. Onneksi kuitenkin suurinosa reitistä kulki metsässä ja suolla. Koirista taisi olla hauska kipittää pitkospuilla. Skilla nuuhki suopursuja aivan ihmeissään. Täytyy olla koiran nenään todella vahva tuoksu, kun tuntui että ihmisenkin nenään pursut tuoksuivat aivan valtavan voimakkaasti.