Sunnuntaina siis kävimme Skillan kanssa koiranäyttelyssä. Päivä oli aurinkoinen, ihana ja onnistunut. Skilla käyttäytyi hienosti, mutta valitettavasti tuomari ei tällä kertaa nähnyt miten hieno Skilla on. Vaikka arvio oli hyvä, niin mielestäni Skilla on kyllä paljon paremman ansainnut. Olen kyllä tässä asiassa äärettömän puolueellinen arvioija, myönnetään. Saa nähdä jos seuraavalla kerralla onnistuisi paremmin. Soittelin myös kasvattajalle, joka hänkin totesi, että ei kaikkia tuomareita voi aina miellyttää, eikä tarvitsekaan. Kuulema Skilla kuitenkin hänenkin mielestään on niin hieno, että ei pidä yhdestä vähän heikommasta arviosta välittää. Lähdemme siis miettimään seuraavaa näyttelyä ja jatkamme tietenkin myös näyttelykurssilla. Kurssi on selkeästi auttanut. Skilla jaksoi seistä hienosti paikallaan jo koko arvioinnin ajan. Tärkeintä kuitenkin on se, että meillä molemmilla oli hauskaa. En olisi ikinä ennen kuin aloin käymään koiranäyttelyissä arvannut, että koira voi oikeasti niin paljon nauttia esiintymisestä ja kouluttamisesta.
Oli kiva kun mukana oli koppa, niin Skilla pääsi sinne välillä lepäilemään. Ongelmia meinasi tulla sen kanssa että Skilla olisi mielellään vähän pyöriskellyt leikatulla nurmellakin. Jouduin estämään, koska valkea turkki olisi helposti alkanut vihertämään. Luulen, ettei vihreä koira olisi ainakaan lisää pisteitä saanut.
Kotona meitä odotti Bellis, joka oli yllätyksekseni varsin rauhallinen. Mitään ei löytynyt tuhottuna. Maanantaina jouduin jättämään Belliksen taas yksin, kun lähdin Skillan kanssa illalla kurssille. Pikku neiti tuntui jäävän ihan ilman minkäänlaista draamaa yksin. Normaalisti Belliksellä on aina ollut Skilla seurana, niin olen vähän jännittänyt kuinka yksinolo ilman toista koiraa luonnistuu, mutta taisin pelätä ihan turhaan.
 |
| ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti